Misun rakkausruno Tiikerille

 Tiikeri on jo pitkään kinunnu, et mä toimisin sen kirjurina, 
kun se haluais kirjottaa Misulle  semmosen oikein imelän runon, 
mutta, kun se ei itte osaa niin sit mun pitää kirjottaa Tiikerin 
sanelun mukaan ;)
Tommosen se sit saneli :)

       
                    <3 Misulle <3

            Poju tän runon tähän kirjoitti, 
            mut kaipaus Misuun mun kieleni kirvoitti.
            Siks sanelin  tunteeni kaverille,
            Ja niin sanat laitettiin paperille.
    
            Ei mulle maistu mikään ruoka,
            ei edes lemppari Sheban vuoka.
            Mami se tarjoilee jauhelihaa,
            sitä oon alkanut melkein vihaan.

            Tuuhea turkkikin putosi multa,
            on niin ikävä sua mun oma kulta.
            Me ei saada roikkua netissä,
            siks vietänkin päiväni petissä.

            Tiedän et jossain täällä sinäkin asut.
            suurin toive on nähdä sun pehmoinen masu.
            Merkkausviestejä kulkiessain jätän sulle
            ja uskon sun löytävän ne ja vastaavan mulle.

            Täällä on yks ikävissään kierivä kolli,
            sun parasta on unohtaa se naapurin Olli.
            Mä luovuta en vaan aion sut tavata,
            maailman ääriin, vaikka pitäisi ravata.

           <3 Tiikeri <3
         

Mä lupasin väsätä Viiville runon, kun sillä on tänään synttärit ja tämmösen sain aikaseks ;) Tää nyt ei vedä alkuunkaan vertoja Viisikon porukalle joilta jokaiselta pukkaa lauluja ja runoja ihan tosta vaan :)


  

          <3  Runo mun rakkaalle Viiville <3                              

          - Oi oma rakkaani Viivi kulta,             tässä tulee synttärionnittelut multa.             Oot niin kaunis ja ihana oma rakas             ja siks oot herttaässä mun korttipakas.          - Poikamieheks jo jääväni luulin,             kunnes hennon äänen Viisikon blogista kuulin.             Se ääni huumasi mun seireenien tavoin              ja suu oli mulla hölmösti avoin.          - Tunne tää tulee sydämestä syvältä             ja olo tuntuu niin sairaan hyvältä.             Poikamiehen päivät on kaukana takana,              ukkomies tulee musta, voihan pakana.           - Päivät raadan hoitaen reviiriä reunalla pellon,             odottaen rientävän iltaan tuon hitaan kellon.             Salaa mamilta koneelle hiivin,             nähdäkseni kuvan ihanan Viivin.          - Viiviä koskaan pettäisi en,             Taavi varmana mulle kostaisi sen.             Se senkan mun nenästä ottaisi             ja vielä pari kertaa kuonoon mottaisi.          - Tää rakkaus roihuaa tosi kuumana,             se päässäni tuntuu oudolta huumalta.             Yks juttu melkein unohtumaan pääs,             on Viivikin kotoisin Mansesta nääs.

  

Tää on siis ihan uskomatonta, kuinka joku voi olla noin hyvä :o
Ollaan nyt niin tohkeissamme, kun PikkuVeikka on kirjottanu meille ihan oman runon :)
Me ollaan jo pitkän aikaa ihasteltu PikkuVeikan murteella puhumista ja sit me hokattiin, että pojalla on myös oikein hyvin pulppuava runosuoni :)
Lukekaa ja ihastukaa...Se runo löytyy tosta meidän kuvien alta oikealta puolelta...

KIITOS PIKKUVEIKKA , SÄ OOT IHANA ;)